10. helmikuuta 2015

Kidutuskammioon sähkötuoli!

Pienen pientä näpertelyä on tullut tehtyä rakentelun vastapainoksi. Olen suunnittelemassa nyt kellarikerroksen kalustoa ja kovasti tekisi mieli syöksyä laboratorionkin kimppuun. Sitä ennen päätin tehdä Adèlen iloksi kunnon sähkötuolin. Tästä se kidutusvälinekokoelma lähtee :) Pimeä kellari on epäkiitollinen kuvauskohde, joten luulen, että teen sinne seuraavaksi lamppuja ennen seuraavaa isompaa esinettä. Kuvaaminen voisi olla helpompaa? Tärkeämpää on nyt kuitenkin se, että Adèlella ja kumppaneilla ei ole enää niin tylsää linnassa ;)

Eikö olekin  "söötti" steampunk-henkinen sähkötuoli? Tämä on koottu kierrätysmateriaaleista. Olen tyytyväinen tähän!



Päähän laitettavan osion kanssa meni todella paljon aikaa, koska mallailin kotoota löytyviä osia ja mikään ei tuntunut istuvan tuohon. Osat sitten valikoitui heti, kun sovitin tuota korvalappujen näköistä härveliä. Loput on mitä on, liimailtu yhteen jne :) Tuo härveli on vissiinkin ompelukoneen tai hiustenkuivaajan moottorista? Olen kotona purkanut niin paljon kodin elektroniikkaa, että kaikki pienet aarteet on tietty samassa laatikossa. Sieltä on kiva etsiä sopivia osia kuhunkin projektiin ja tähän linnaan niitä näyttäisi menevän ihan kiitettävään tahtiin!


 Löytyy remmit ja kaikki. Ihan heti ei pääse uhri karkuun! Ehkä teen tälle vielä oman sähkökeskuksen, sillä olisi hauska lisätä siihen sähkövirtaa säätelevä vipu jossa on valintoina "off", "hupi" ja "kuolema". Buahaha :D

Sähköjohtojen kiinnittelyssä olisin ehkä voinut olla tarkempi, mutta mietitään nyt hieman tätä linnaa ja siinä asuvaa porukkaa... Ei se ole niin tarkkaa ;) Olen tositositosi iloinen tästä tuolista. Se on magee!

 Ja kidutuskammioon, tuohon sähkökaapin viereen tulen varmaan sijoittamaan tämän tuolin, en ole päättänyt vielä. Ne sopisi tosin kivasti yhteen! Ihanan vaarallista käyttää sähkötuolia kosteutta tihkuvien seinien läheisyydessä, hah.

Pahoittelen kehnoja kuvia tosiaan. Meillä on kotona valaistusongelma, mutta eiköhän tämä tuoli ilmesty vielä blogiin jossain muussa yhteydessä. Voisin muutenkin laittaa "yläkertaan tilaukseen" uuden objektiivin, vielä se meille hankitaan :)

**MUOKKAUSTA klo 22:15**

Epäeettisesti muokkaan blogia n. muutaman tunnin kuluttua julkaisun jälkeen: minun oli pakko tehdä nyt se lamppu ja kuvata sitten miltä kellari näyttää. Tyrmistys muuttui mykistykseksi kun kellari heräsi todelliseen eloon valaisun myötä:


Kaikki yksityiskohdat mitä olen vaivalla tehnyt näkyy! Olen niin onnellinen! Ihana lamppu (joka on vielä toistaiseksi maalarinteipillä katossa kiinni)


Siinä on käytetty ihan pelkästään helmihattua ja ketjua jotka on maalattu mustaksi. Kätsyä. Nyt voin rauhallisin mielin tehdä seuraavaa asiaa :) Kiitos ja anteeksi blogitekstin muokkauksesta näin jälkikäteen, älkää suuttuko :P

7. helmikuuta 2015

Keittotilan + varaston seinät syntyi inspiraatiokriisin jälkimainingeissa


Kaikki ei mene niin kuin strömssöössä konsanaan, ei vaikka blogin kuvia katsellessa saattaa tulla vaikutelma, että kaikki vain loksahtaa paikalleen. Olen viettänyt pari viime päivää inspiraatiokriisissä ja rakentelun suhteen itseluottamus hiposi lähellä nollaa. "En uskalla liimata tätä enkä tuota". Tai jos jokin menee pieleen, se vasta syö!

Nämä vaiheet kuuluu tähän harrastukseen :D Tuntuu, että olen viettänyt tuntikausia vain tuijotellessa linnan aulakerrosta ja miettinyt, että mitä ihmettä teen tälle. Laitan seinäpaneeleita ja sitten kun pitäisi jatkaa seuraavaan vaiheeseen, suunnitelma ei toimikaan. Argh! 

Siinä vaiheessa pitäisi tehdä jotain muuta ja jättää aula "hautumaan" joten tein sitten linnaan zombi-herraa. Hän onnistui hyvin, ainakin pää mutta vaatteet jäivät vaivaamaan ja ennen kuin olen saanut häntä edes valmiiksi niin äh... myöhemmin ajateltuna en haluakaan häntä tänne. Eläköön päättämättömyys!
Äiti sanoi, että myisin zombin sen sijaan, että heittäisin roskiin, mutta jotenkin en ilkeä tehdä sitä koska sen vaatteet on vähän epäonnistuneet ja jos hän seisoisi vierelläni, hänellä olisi pituutta huikeat 215cm! Teen hänet silti loppuun ja katsotaan mikä on hänen kohtalo.

Sitten valokuviin.

 

Laitoin osan inspiraatiokriisistä järkyttävän flunssan piikkiin. Alettuani toipumaan tästä, jossain vaiheessa pääsin ylös tästä tylsästä kuopasta ja nyt aamutuimaan voin ihastella keittotilan sekä varaston uusia seinäpinnotteita. Arvaakohan kukaan, mistä ne on tehty? Muutama tikku repsottaa vielä sieltä-täältä ja ne vaatii myöhemmin liimausta. Lisäksi liimajälkiä löytyy, mutta ne rapsutetaan myöhemmin pois. En voisi olla tyytyväisempi, jälleen kerran :)

Takan nokituus pitää vielä korjata. Omaan silmään takassa on liian jyrkkä kontrasti.


Aulan ja keittotilan välinen seinä jossa ovi nyt on ja pysyy. Sitä ei auota kuin välttämättömissä tilanteissa :D Oven alle tulee vielä pieni kynnys jotta rotat ei liiku ihan valtoimenaan ympäri hienoa aulaa :)


Keittotilan ja ruokavaraston välinen seinä. Tuli vähän tudors-henkinen seinä ja tykkään siitä :) Puuttuu vielä ovi ja ovikarmi, nyt ne on helppo asentaa kun tietää miten paksu seinä on.


Saumat nauraa, mutta en välitä. Linnassa ei saa olla liian täydellistä ja laitetaan ne jutut iän piikkiin. Keskellä näkyy hiirenkolo <3

 Toinen naurava sauma. En saanut "lankkua" istumaan tuohon sitten millään joten pistimpä sitten kunnolla haisemaan ja leikitään, että seinäpaneelit on ammattitaidottoman puusepän asentamat :)


Tässä on sitten se pieni varasto johon tulee ihan hirveästi kaikkea kivaa! 


Kynnysrappu. Oven kanssa sitten laitetaan lopullisesti paikoilleen.


 Siellä on tukiparru päässyt katkeamaan ;)

Ja puusepän kehno ammattitaito kostautuu tässäkin. Tänne voisi tehdä lepakoita... ;)

"Mokat" käännetään voitoksi, se taitaa olla minun mottoni tämän projektin kohdalla. Näissä seinissä on käytetty materiaaleina ikkunoiden bampukaihdinta. Kukapa olisi sen arvannut, heh! Ei kuvien perusteella vissiinkään? Joskus aikoinaan äiteen kanssa bongattiin mokomia roskista ja nyt kiitän, että olen jemmannut niitä ties miten kauan. Nuo ohuet "lankut" ovat Tigerin bambupöytäjuttua, juuri nyt päässä on ammottava aukko, että mikä niiden nimet nyt olikaan. Tietysti mustaa maalia lisäksi ja paljon maalarinteippiä sekä liimaa. Hyvä tuli!

Yhden roska on toisen aarre :)

4. helmikuuta 2015

Ongelmia, ongelmia...

  Sattuipa taannoin linnassa niin, että Adèle oli peilailemassa itseään (jälleen) aulan lattian heijastuksesta kun hän päätti käydä tarkistamassa muurareiden aikaansaannoksia keittiöön. He olivat jo lähteneet sillä työ oli valmis, mutta takkaa ei saisi käyttää ainakaan kahteen vuorokauteen. Tilauksessa oli sanamukaisesti "komea ja ihmisen mentävä tulisija" eikä muurarit tietenkään osanneet arvata, että arvon kreivitär tarkoitti tätä kirjaimellisesti.


  Hymähdellen hän suorastaan liiteli kepeästi aulan lattian halki keittiöön ja kun hän viimein loi silmäyksen tulisijaan, hyytyi hymy hyvin nopeaan.

"Ei, siinähän on kahden väristä laastia!"


 "KUKA ON VASTUUSSA TÄSTÄ?!"


Adèle kiljui tuohtuneena ja meni oitis hakemaan tukea seinästä. Siinä hän katseli tyrmistyneenä tulisijaa sormiensa välistä. Hän mittaili sitä silmillään, käänteli päätä ja huokaili kovaan ääneen.


"Hmm, mjaa. Kenties muutaman rovion jälkeen noki peittää pahimmat värierot", tuumasi tämä mustasieluinen kaunotar ja ryhtyi oitis ihastelemaan kynsiään. Ehkä kynsien lakkaus pitäisi uusia, tahikka vaihtaa väriä...

 Karmen ilmestyy vastahakoisesti keittiön oviaukolle.


"Krrrhm, rrhmhm", selvitti hän kurkkuaan varovasti keskeyttäen Adèlen tuumailuhetken.


Adèle yllättyneenä menee Karmenen luokse selvittämään, mitä Karmenella on asiaa.

 *Muminaa ja kädellä viittoilua aulan suuntaan*

(Mitä Karmen tahtoo sanoa, on että "meillä on vielä yksi ongelma" ja pyytää Adèlea seuraamaan häntä).


"Mmhmpft, gghmpgt." Karmen kovasti selittää Adèlelle, että puuseppä sekä rautaseppä toivat oven asennusvalmiina. 

Adèle pyytää Karmenta näyttämään toivomansa uuden lukituksen jonka avulla (toivon mukaan) uusi keittopiika pysyisi töissä eikä juoksisi entisten tapaan kauhusta kankeana ulkomaailmaan.



"Oh, kyllä. Se on erittäin hyvä!!" Adèle nyökyttelee tyytyväisenä.

Mikä tuli ilmi on se, että raskas ovi ei pysy saranoistaan kiinni. Lisäksi kylällä ihmetellään kreivittären omituista mieltymystä keittiön varusteluun nähden. Adèle ei ollut kovin mielissään uutisista.



Noh, eiköhän se ollut tässä, tuumasi Adèle uutisista tuohtuneena. 

"Karmen, mene kellarikerrokseen. Sinun ei pitäisi olla täällä, joku vielä näkee sinut!"



Saamansa kohtelun saattelemana Karmen lähti omaan makuukammariinsa huilaamaan. Jonkunhan oli kerrottava Adèlelle ikävät uutiset ja tri. Augenilla oli muuta puuhaa. Karmen tietää, että Adèle tyyntyy aikanaan eikä Karmen ole kovin moksiskaan tiuskaamisesta. Linnan rakennuttaminen on varmasti stressaavaa!

Uusia esineitä linnassa


No niin, hieman on saatu taas aikaiseksi linnassa ja kuten tarinassa kävi ilmi, en saa ovea pysymään kiinni oven karmissa. Se on aika raskas, joten olisi mukava saada vinkkejä tähän ongelmaan. Pikaliimalla olen kovasti yrittänyt liimata ja naulaaminen ei tule kysymykseenkään. Käytössä on ne "perus" minisaranat, kolmein kappalein oikein. Muuten ovi on todella onnistunut ja en malta odottaa, että saan seiniä tehtyä ja sitten asennettua mokoman paikoilleen! :)

Tulisija on kuvissa tosiaan vielä märkä ja siihen kun saan noet maalattua, siitä tulee tosi hieno! Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja piakkoin tulossa siitä lisää kuvia blogiin :)

Karmenkin on saanut sängyn, hih. Se on vähän sairaalasängyn jäljitelmää ja patjan täytteenä on ihan oikeita olkia. Kesällä päätin jo, että Karmenelle tulee olkisänky, ei ehkä ihan tässä muodossa mutta sieltä asti on ollut laatikossa heinää pussissa. Nyt ne meni käyttöön.

Hiljalleen edetään, saa nähdä mitä seuraavaksi tehdään!

2. helmikuuta 2015

Aulakerroksen lattioiden tekoa

Flunssa on päässyt yllättämään ja olen kuumeen kourissa tehnyt "pientä" kivaa linnaan. Lääkäri sanoi, että minun pitäisi rentoutua, joten eikös tämä ole se paras mahdollinen tapa? Jokseenkin hitaalla kyllä käydään, mutta se ei menoa haittaa - eipähän tule hutiloitua :)

Ilokseni voin kertoa, että vihdoin olen päässyt kunnolla alkuun 1. asuinkerroksen eli aulakerroksen parissa. Olen saanut asennettua väliseinän aulan ja keittotilan väliin, laitattanut lattiapinnat 90% valmiiksi ja nyt puuttuisi seinäpintojen, ovien yms. tekeminen. Miten mahtavaa! Puuttuvat 10% lattiasta on keittotilan takan eteen tuleva laatoitus, se ei ole kooltaan kuin jokuset 10cm x 25cm. Sen teen sitten takan yhteydessä, eli periaatteessa kaikki lattiat on valmiit.

Katsellaanpas mitä sitä on tullut tehtyä. Aula ja sen vieressä oleva "odottelutila"/kahvitila sai pohjakseen huippukiiltävän linoleumilattian ja keittotilat sekä ruokatavaravarasto sen vieressä puulattiat. Älkää nyt kukaan saako migreenikohtausta tästä aulan psykedeelisestä lattiasta, mutta mielestäni se on hullun magee. Omituiset asukkaat melkeimpä vaativat omituisen lattian :D

 Yleiskuva näyttää, että projekti on edennyt :)

 Keittiön puulattiaa. Yksinkertaisesti liimasin bilteman tikkuja vieretysten, maalasin ja lakkasin. Tykkään siitä kuinka lakkujen raot näkyvät ja on hieman epätasassa :) Muonavarastossa (tämän huoneen oikealla puolella) on samanlainen lankkulattia.

 Alkujaan halusin aulaan marmorilaatat shakkikuviossa, mutta selattuani paljon kuvia, huomasin että liian monessa oli vastaava lattia valittu aulaan. Halusin ihan välttämättä mustavalkoista lattiaa! Olin matkalla lääkäriin kun selailin kännykällä kaikkea kivaa ja liekö kuumehourun ansiota kun päädyin jännittävään spiraalikuvioon. Tämä lattia on (ainakin olevinaan) linoleumilattia, aika silmiä sekoittava sellainen :D


Adèle tuli aamulla katsomaan rakennusmestarin työn jälkeä ja ryhtyi oitis peilailemaan itseään kiiltävän lattian pinnasta. Olen tyytyväinen kiiltoon!

Pienet mokat ne luonteen tekee


Joskin muutamia "virheitä" on tullut lattian suhteen.Se ei toteutunut 100% siten, kuten olisin sen halunnut/kuvitellut toteutuvan ja yksi moka oli itseasiassa erittäin hyvä, että niin tapahtui. Selitän seuraavassa, mitä olisi voinut olla ehkä paremmin. Lattia on silti hyvä näin ja kenties nämä pienet asiat tuovatkin sitä kivaa luonnetta linnaan, mitä täällä jo itsessään on :)

 Kahvihuoneen/odottelutilan ja aulan lattian sauma nauraa, mutta se on liimalla korjattavissa.

 Tässä hieman tarkempi kuva. Olen iloinen, että sain kuvion kohtaamaan :)


 Kuten tässä kuvassa näkyy, olen siis tulostanut spiraalikuvaa paperille, leikannut palaset ja yhdistänyt niitä mieleiseeni jäjestykseen. Ennen tätä muokkasin kuvaa niin, että saisin myös peilikuvan suuntaiset spiraalit jotte yhdistäminen on helpompaa. Noh.. Pieniä rakoja jäi liimauksen yhteydessä josta olen hieman näreissäni, mutta ne nyt on siinä. Ei voi mitään. Tuskin niitä enää varsinaisesti huomaa kun alkaa ilmestyä kalusteita ynnä muuta muuta tuijotettavaa aulaan :)

Lisäksi sävyssä olisi ollut toivomisen varaa, en tullut ajatelleeksi että valkoinen paperi kun kastuu, se paljastaa sen alla olevan pahvin. Lisäksi venelakka on kellertävää. Tästä ei tullut katastrofia, vaan tykästyin tähän vahinkoon joka tuo vanhaa patinaa uuteen lattiaa, köh. Se ei ole uusi enää vaikka vasta asennettu onkin.

Huomasitte varmasti, että aulan lattiassa vasemmassa takakulmassa on alue, johon ei ole laitettu lattiaa? Tähän tulee nyt se järjetön projekti. Siihen tulee tri. Augenin pyörätuolin takia ei portaita, vaan vintagetyylinen romuhissi! Mielessä on jo millaisen teen. Se jää nähtäväksi, toteutuuko se millaisena :D