31. toukokuuta 2015

Margareth Kaihuava - Linnan keittopiika

Jee, linnassa on jälleen uusi asukas! Esittelyssä Margareth Kaihuava, keittohommiin kahlittu keittopiika joka ei näytä liian tyytyväiseltä oltuaan näissä hommissa jonkin aikaaa :)


Margareth Kaihuava - Linnan keittopiika




Margareth Kaihuava oli Mont Blanckin kupeessa olevan kylän arvostettu kätilö. Hän oli. Vanheneminen vei häneltä leipäpalkan, sillä nuoremmat kätilöt valtasivat alaa helläkätisimmillä otteillaan ja moderneilla tietotaidoillaan. 

"Mikä ihme siinä on, että nykyajan nuoret ja ihmiset paapoo niitä rääkyviä rusinoita?" Margareth pohti ääneen. "Itku loppuu heti kun nostaa vauvaa jaloista ja läpsäisee kerran jos pari pakaroille. Siinä samassa on helppo katkaista napanuorakin. Roikottaminen tekee hyvää aivoille! Hapekas veri kun kierähtää pehmeään pääkoppaan niin pää turpoaa ja äly lisääntyy, eipä tule jälkeenjääneitä niistä ihmisistä. Kyllä nyt on vääryys tapahtunut ja maailmaan on odotettavissa imbesillejä ihmisalkuja, mokomat kätilön perkeleet!"

Vääryttä kokenut purkautuminen Adèlen rekrytointitilaisuudessa päättyi turhautuneeseen mutinaan. Tämä ilmeisen tuohtunut tomera täti tehosti kantaansa asettamalla kätensä kiukkuisesti ristiin istuessaan Adèlen vierashuoneessa. Margarethin tarinaa kuunnellessa Adèlen silmät alkoivat naamarin takaa loistamaan ja ovela hymy levisi hänen kauniille kasvoilleen.

Tästä tilaisuudesta on kulunut jokunen kuukausi.

Ihan vielä Château de Gödinin väki ei uskalla katkaista Margarethin käsistä kahleita ja avata lukitusta keittotilan ja aulan erottavasta metalliovesta. Ketään ei kiinnosta lähteä taas juoksemaan pitkin lumisia rinteitä keittopiian perässä! Tosin, tämä nykyinen keittopiika tuskin juoksisi nopeasti, mutta on melko paha suustaan kun hän harvan kerran sanallisen arkkunsa avaa.

Mutta onpa siinä todellinen vanhan kansan nainen! Kasvoista on ehkä väri kadonnut luonnonvalon puutteen vuoksi ja kahleet käsissä hiertää ikävästi, kaikkeen tottuu. Vaikka Margareth on tottunut näkemään verta ja ehkä pari sisältä ulos putkahtanutta kohtuakin, ne ei vedä vertoja sille mitä linnan keittiön kautta kulkee. Mikä hirviö tuo kaunis kreivitär on kun hän syö ihmisiä? Ajatus puistattaa! Parempi olisi olla kuolleena rottien räävittävänä!

Mikään ei tietty estä Margarethia sullomasta lihaveistä syvälle vatsamakkaroihinsa, mutta kenties hän on vain niin turtunut nykyiseen työhönsä keittopiikana, että hän ei enää näe metsää puilta. Onhan hän jo vanha, lapseton ja perheetön kuiva käppänä joka tuskin pärjäisi omillaan kylmillä seuduilla. Ei ilman työtä, sillä sitä hän ei mistään enää saisi. Hänellä pysyy veitsi kädessä ja ruhojen leikkaaminen Margarethin ronskein ottein on kevyttä verrattuna hienostoneitien valitukseen siitä, kuinka heidän vastasyntyneitä vauvoja käsitellään. Sinänsä Adèlelta nappivalinta, että kukaan ei tule kaipaamaan linnan keittiöön suljettua vanhaa rouvaa...

Muutamia valokuvia




30. toukokuuta 2015

Puinen varastohylly


Kuvakollaasi, miten tein puisen varastohyllyn ruokavarastoon ja tästä voipi napata ohjetta itselleen :)

Hyllylle tuli korkeutta 18 cm ja syvyyttä 2,3 cm. Nuo tikut on kerätty uudenvuoden päivänä maasta ilotulitteiden jäljiltä. Hyvää materiaalia siis! Niitä on neljä kappaletta ja jokaisen niistä on hyllyn jalka. Pienet kolmiot vasemmalla on pienestä jäätelötikusta jiirisaksilla leikattuja kiiloja/tukia hyllyjen kannattimiksi. Ruudut vihreällä alustalla ovat 1cm x 1cm kokoisia.


 Hyllyjen väliksi valikoitui 3 cm joka vastaisi oikeassa elämässä 36 cm.  Mielestäni oikein hyvä hyllykorkeus varastohuoneeseen. Merkkasin kiiloille liimauspaikat kynällä, aina 3 cm välein jokaiseen tikkuun ja liimasin kolmioiden pitkän sivun kiinni viivan alapuolelle niin, että viivan puolelle jää 90 asteen kulma.






Seuraavaksi kinkkinen vaihe. Nuo hyllylevyt on vanhaa bambukaihdinta. Se on sitä samaa mitä käytin keittotilan ja ruokavaraston seinien päällystämiseen :) Hyllylevyjen liimaus alkoi teippaamalla ensin tikut alustaan kiinni etteivät ne liikkuisi. Sitten kärsivällisyydellä... Ei ollut niin tarkkaa jos hylly meni vinoon, mutta mahdollisimman suoraksi se piti saada.


Ja niitä hyllyjä tukemaan laitoin - mitäs muutakaan kuin biltema-tikkujen pätkiä :) Tärkeää oli, että hyllylevyt kiinnittyisi myös hyllynkannattimiiin.


Toisen puolen liimaaminen myös oli hieman kinkkinen juttu, mutta kyllä se siitä siihen kiinnittyi!



Annoin liiman kuivua vähintään pari tuntia jonka jälkeen maalasin sekä lakkasin pinnat, melko karkealla kädellä vieläpä. Kun ne oli kuivunut, hioin isorakeisella hiekkapaperilla hyllyn reunoja siten, kuten sen voisi kuvitella oikeassa elämässäkin kuluvan; Otettaessa painavaa tavaraa hyllyllä pintaan syntyy pitkiä, syviä naarmuja, reunoihin kolahtelee milloin maitotonkat ja puulaatikot, milloin paputölkit jne jne... Eli naarmuja hyllyn pintaan, vähän jalkoihin kulumaa ja paljon muuta!

Vaikka näin :)

28. toukokuuta 2015

Ruokavaraston viimeistelyä - Sisäkatto ja teollisuuslamppu

Ministelyt saatiin siis vauhtiin ja on ilo tehdä linnaa kun se on sellaisessa paikassa, mistä sitä ei enää tarvitse siirtää. Ja se ei ole tiellä!

Olen varsin tyytyväinen, että sain tehtyä isonkin asian loppuun. Nimittäin sisäkaton ja kattolampetin. Hieno lampetti tästä tulikin, oikein varastohuoneeseen sopiva. Siitä roikkuu ketju josta nykäisemällä (ainakin kuvitteellisesti) lamppu syttyy joten jälleen kerran, realistisuutta riittää. Pientä kritisointia tosin tulee kun liimasauman lomasta paistaa valoa, mutta korjasin sen kuvaamisen jälkeen maalitipalla.



Että niin! On niin tehokas objektiivi kamerassa että meinaa paineita syntyä! Sen verran tarkkaan se ottaa kaikki pienetkin siveltimen vedot mitä ei ihan paljaalla silmälläkään meinaa huomata. 

Porasin pienen lampun kohdalle reiän kattoon josta johto menee tuosta ylempään kerrokseen - se jäänee nähtäväksi miten jemmaan sen. Toiveissa on, että pystyisin tarvittaessa johtoja irroittamaan ja vaihtamaan palaneita lamppuja uusiin. Mitään ei ole silti vielä liimattu paitsi lamppu kattoon kiinni. Ideoita saa esittää miten tuon johdon saisi fiksusti jotta sen kanssa eläminen olisi helppoa tulevaisuudessa :)

Ennen kuin ryhdyn muiden huoneiden tekemiseen, nyt oli tilaisuus väkertää varastoon hyllyjä, kaappeja (ja ällöä sisältöä sinne ;)) ja muuta mukavaa ennen kuin liimaan kattopalan kiinni. Tähän huoneeseen muuttaa "pieni" verenhimoinen lepakko jonka kolo löytyy katon rajasta sekä seinäpaneeleiden välistä. Siinä onkin keittopiialla ihmettelemistä ja taistelemista lepakon kanssa, jakaa nyt sen kanssa työtilat! Keittopiika on itseasiassa lähes muuttovalmis, Adèlella on rekrytoinnit käynnissä ja ihan jännittää millainen pippuritäti sieltä linnaan saapuu ;)

Missä mennään, mihin mennään ja tiedotusasiaa blogista

Hiljalleen kesäloma alkaa rentouttamaan tätä työnuuvuttamaa Châteaun luojaa, että nukkiskriisistä selviytyneenä aletaan kartoittamaan missä mennään :)

Ollaan parhaillaan 2. kerroksessa, kellarikerros on valmiina sisäkattoja lukuunottamatta. Olen saanut vihdoinkin aikaiseksi hommata kameraani huisin tehokkaan objektiivin, joten tästä eteenpäin luvassa on entistä hienompia kuvia!

Sillä välin kun taukoa on linnan rakentelusta pidetty, on 1:1 kotini muuttanut järjestystä vähintään miljoona kertaa. Tämän mittaluokan nukkekoti on aika massiivinen projekti sijoittaa "fiksusti" pienehköön kaksioon ja myönnän harkinneeni talon tuhoamista ja aloittamista uudestaan alusta, siistimpänä. Turhautuminen painaa välillä päälle ja nukkis seilasi tosi pitkään milloin olohuoneessa, milloin makuuhuoneessa ja ei meinannut sitten millään löytää hyvä ja valoisaa paikkaa!

Pieni ääni sisälläni ei kuitenkaan hennonnut toteuttaa tätä suunnitelmaa, onhan tämän linnan eteen, sellaisena kuin se nyt on, vuodatettu verta ja hikeä ihan kirjaimellisesti ;)Myös äitini "taisteli" linnan säilyttämisen puolesta ja nyt kun vihdoin linna löysi oman paikkansa olohuoneen paraatipaikalta, olen tyytyväinen että tuo kauhistus tuossa on. Eihän se vielä ole edustavan näköinen, mutta odottakaas kun se valmistuu....!

Ajattelin vähän blogianikin uudistaa tässä sivussa. Nyt pieni huomautus kaikille lukijoille ja seuraajille: Tulen merkitsemään blogini jossain vaiheessa K-18-materiaaliksi! Linnaan tulee sen verran rankkaa sisältöä tulevaisuudessa, että pieni varoitusteksti olisi paikallaan ja voin säästää pienimpien ja herkimpien nettisurffaajien mielenrauhaa. Älkää sitten sekoittako K-18 luokitusta mihinkään eroottiseen juttuun, sellaista ei täällä nähdä vaikka onhan tuo Adèle melkoisen kuuma daami ;)

Joten jos jossain vaiheessa tulee varoitustekstiä kun klikkailet blogia auki, voit turvallisin mielin (omalla vastuullasi toki ;) avata. Tähän ei liity mitään nettivaaroja, ainoastaan Château de Gödinin kimurantteja juonitteluja, tarinan käänteitä ja kieroutuneita mieltymyksiä yksityiskohtaisita valokuvista puhumattakaan. Haluan, että blogistani tulee visuaalisesti näyttävä kuvineen ja siten inspiraationlähde samalla, kun rakentelen linnaa ja herkuttelen kuvaamisen kanssa. Enpä jaksa odottaa, että pääsen aloittamaan uuden sisällön luomisen parissa!

Mukava palata taas ministelyn pariin. Tälläistä se on, välillä innostaa, välillä vähemmän. Projekti silti elää ja etenee omaan tahtiinsa, esine ja huone kerrallaan :)